Synnytysvauriot

Kysyimme vaurioista fysioterapeutti Tove Jendmanilta, joka on erikoistunut obstetriikkaan, gynekologiaan ja urologiaan. Seuraavassa hänen vastauksiaan repeämistä, laskeumista ja peräaukon kohottajalihaksen vaurioista – sekä neuvoja, mitä tehdä, jos vauriot eivät parane.

Voiko synnytysrepeämien riskiä jotenkin vähentää?

Neuvoja on monenlaisia, mutta tosiasiassa on epävarmaa, voiko riskiä vähentää itse mitenkään. Repeämiä voi tulla kenelle tahansa valmistautumisesta huolimatta. Repeäminen ei tarkoita, että olisi tehnyt jotain väärin.

Itse synnytystilanteeseen liittyvillä tekijöilläkin vaikuttaa olevan merkitystä. Niitä ovat esimerkiksi hyvä kommunikaatio kätilön kanssa ja se, että ponnistusvaihe saa edetä rauhallisesti. Lisäksi on paljon näyttöä siitä, että lämpimän hauteen pitäminen välilihaa vasten ponnistusvaiheessa alentaa repeämien riskiä. Puhutaan myös, että synnytysasennolla olisi väliä ja nelinkontin tai kylkiasennossa synnyttäminen ehkäisisi repeämiä. Ei kuitenkaan ole läheskään varmaa, että synnyttäminen todella onnistuu juuri suunnitellussa asennossa, sillä melko usein kyseisen hetken tilanne ratkaisee. Vastikään julkaistussa tutkimuksessa todettiin myös, että kahden kätilön läsnäolo ponnistusvaiheessa vähentää repeämiä. Lisäksi on saatu jonkinlaista näyttöä siitä, että välilihan hieronta voi vähentää riskiä, kun se aloitetaan viimeistään viisi viikkoa ennen synnytystä. Tämä on kuitenkin melko tuoretta tietoa, ja odotan mielenkiinnolla lisää tutkimuksia aiheesta.

Miten synnytysvaurio oikeastaan määritellään?

Tietääkseni synnytysvauriolle ei ole olemassa vakiintunutta määritelmää. Ruotsin terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikkö SBU:n synnytyksenaikaisia repeämiä käsittelevässä raportissa, joka julkaistiin 1. maaliskuuta 2021, ne määritellään näin: ”Repeämiä tapahtuu useimmissa synnytyksissä, ja ne paranevat yleisesti ottaen hyvin. Sen sijaan repeämät, jotka ovat jääneet toteamatta ja hoitamatta tai eivät ole parantuneet synnytyksen jälkeen asianmukaisesti, ovat määritelmämme mukaan jäljelle jääneitä synnytysvaurioita. Tämä tarkoittaa, että synnytysvaurion käsitettä tulisi käyttää vasta, kun kudoksella on ollut mahdollisuus parantua.” Repeämä ei siis itsessään ole synnytysvaurio, mutta siitä voi tulla sellainen, jos se aiheuttaa pysyviä oireita ja vaivoja.

Mitkä ovat yleisimpiä alatiesynnytyksessä tapahtuvia vaurioita?

Repeämät ovat yleisimpiä, ja ne jaetaan yleensä neljään eri asteeseen. Ensimmäinen aste on ihon ja limakalvon repeämä. Toisen asteen repeämällä tarkoitetaan limakalvon ja sen alla olevien välilihan lihasten repeämistä. Kolmannen ja neljännen asteen repeämiä kuvaavat eriasteisia peräaukon sulkijalihaksen ja sitä ympäröivien kudosten vaurioita.

Peräaukon kohottajalihaksen (lantionpohjan reunoilla sijaitsevien lihasten) vauriot ovat myös suhteellisen yleisiä, ja ne ovat yksi toisen asteen repeämän aladiagnooseista. Peräaukon kohottajalihaksen eli levator anii - lihaksen vaurioita tapahtuu noin 20–30 prosentissa alatiesynnytyksistä. Tämä lihas nimittäin venyy alatiesynnytyksessä kolminkertaiseen pituuteen. Peräaukon kohottajalihas voi vaurioitua toiselta tai molemmilta puolilta, ja vauriot luokitellaan mikrotraumoihin eli venähdyksiin tai pieniin repeämiin ja makrotraumoihin, joissa lihas on kokonaan irti kiinnittymiskohdasta. Pienemmät repeämät paranevat yleensä vuoden kuluessa. Osalle voi jäädä pysyviä vaurioita, joko oireilevia tai oireettomia. Levator-lihaksen vauriota on kuitenkin usein vaikeampi todeta heti synnytyksen jälkeen, koska se ei näy paljaalla silmällä.

Miten peräaukon kohottajalihaksen vaurio oireilee?

Kuten todettu, kaikille ei tule oireita lainkaan, ja tällöin asialle ei tarvitse myöskään tehdä mitään. Jos oireita kuitenkin on, niitä voivat olla esimerkiksi avoimuuden/levittymisen tunne, supistamisen vaikeus, kipu, alentunut tunto seksin aikana tai tamponin/kuukupin paikallaan pysymättömyys tai asettuminen vinoon. Lantionpohja, jonka osa peräaukon kohottajalihas on, kannattelee osaltaan vatsaontelon sisältöä. Siksi pysyvä peräaukon kohottajalihaksen vaurio voi lisätä laskeuman kehittymisen riskiä tulevaisuudessa.

Millaisesta harjoittelusta on apua, jos peräaukon kohottajalihas on vaurioitunut?

Peräaukon kohottajalihaksen vaurion yhteydessä on tärkeää jumpata lantionpohjaa. Näin muut lantionpohjan lihakset vahvistuvat, tukevat ja jossain määrin kompensoivat vaurioituneen lihaksen toimintaa. Peräaukon kohottajalihaksen vauriota ei kuitenkaan voi kompensoida supistamalla jatkuvasti lantionpohjaa, sillä tämä aiheuttaa puolestaan kipua. Myös vatsan, takapuolen, käsivarsien ja selän lihaksia vahvistava perustreeni auttaa jakamaan vatsaontelon painetta nostojen ja kuormituksen aikana ja vähentää osaltaan lantionpohjaan kohdistuvaa painetta. Jos haluat lukea lisää lantionpohjan toiminnasta, kerroin siitä täällä.

Onko sinulla vinkkejä synnytyksessä revenneille?

Jos kyseessä on kolmannen tai neljännen asteen repeämä, sitä seurataan pääsääntöisesti synnytyssairaalassa. Jotkut käyvät seurannassa myös repeämien hoitoon erikoistuneella fysioterapeutilla. Yleensä neuvoja saa sairaalasta ennen kotiutumista, ja myös neuvolan terveydenhoitajalta jälkitarkastuksen yhteydessä. Hyvä vinkki alateitse synnyttäneille on kysyä, millainen repeämä on kyseessä, jotta itse tietää ja ymmärtää tilanteen. Voi myös olla hyvä vilkaista repeämää peilin kautta yhdessä kätilön tai terveydenhoitajan kanssa. Kysy, jos et ymmärrä.

Moni pelkää saavansa laskeuman synnytyksen jälkeen, mutta mikä se oikeastaan on ja mistä se johtuu?

Laskeumalla tarkoitetaan heikkoudesta johtuvaa pullistumaa, jossa jotakin työntyy emättimeen. Se voi olla kohtu, emättimen seinämä, peräsuoli tai virtsarakko. Laskeumat voidaan jakaa sellaisiin, jotka ilmenevät ”pelkkänä” painon tunteena eivätkä näy paljaalla silmällä ja sellaisiin, joissa jotakin pullistuu näkyvästi emättimeen tai emättimestä ulos.

Kaikkien alateitse synnyttäneiden emättimen seinämät pullistuvat tilapäisesti. Tämä ei siis ole synnytysvaurio vaan luonnollinen vaihe, jonka syynä on, että lapsi on syntyessään venyttänyt emättimen seinämiä. Jatkuvampi pullistuma liittyy usein vaihdevuosien jälkeiseen aikaan, mutta laskeumariskiin vaikuttavat myös muut tekijät: esimerkiksi synnytettyjen lasten määrä, painavia nostoja sisältävä fyysinen työ, pitkäaikainen ummetus, sidekudostyyppi, pitkäkestoinen yskä, pitkäkestoinen kävely ja seisominen sekä painoindeksi yli 25. Myös pysyvät lantionpohjan vauriot, kuten peräaukon kohottajalihaksen vaurio, voivat lisätä laskeuman kehittymisen riskiä tulevaisuudessa, koska lantionpohja heikentyy.

Miten laskeuma oireilee?

Usein synnytyksen jälkeen saattaa tuntua painon tunnetta ja pullistumista. Nämä oireet liittyvät emättimen seinämien ja muiden sidekudosten venymiseen. Usein tunne on lievempi herätessä ja voimistuu päivän mittaan, kun keho altistuu painovoimalle ja muille rasituksille. Muita oireita voivat olla rakon tyhjentämisen vaikeus, pissahätä, suolen tyhjentämisen vaikeus, ummetus tai hankaava tunne alapäässä. Jatkuvan pullistuman tai painon tunteen tulisi hellittää vähitellen muutaman kuukauden kuluessa. Joskus myös kireä lantionpohja voi aiheuttaa hankauksen ja painon tunteen kaltaisia oireita, jotka on helppo tulkita laskeumatuntemuksiksi. Toisin kuin laskeuma, johon lepo ja rasitus vaikuttavat, lantionpohjan kireys oireilee yleensä jatkuvammin. Lisäksi stressi/huoli/pelko pahentaa sitä, koska lantionpohjan lihakset reagoivat nopeasti näihin tunteisiin.

Miten laskeuman palautumista voi edistää synnytyksen jälkeen?

Jos vastasynnyttäneellä ilmenee painon tunteen ja pullotuksen kaltaisia oireita, voi kokeilla ottaa rennommin. Kenties mennä makuulle, kunnes oireilu helpottaa. Pyri pitämään kävelylenkit aluksi lyhyinä, jotta et provosoi painon tunnetta. Tällöin kehon on helpompi parantua. Toimi aluksi oireiden ehdoilla, niin ne helpottavat yleensä ajan myötä. Vatsaontelon painetta voi yrittää laskea hengittämällä kuormituksen ja nostojen aikana ulos sen sijaan, että pidättäisi hengitystä. Myös liikuntaa harrastaessa on suosittava paineettomampia asentoja eli oltava esimerkiksi makuulla, istuallaan, nelinkontin tai muussa asennossa, jossa oireita ei ilmene. Vältä mahdollisuuksien mukaan kanniskelemasta vanhempia lapsia. Pyydä apua painavien vaunujen käsittelyyn ja nostamiseen. Kun käyt WC:ssä, muista hengittää syvään ja vältä ponnistelua. Käytä mielellään suolen sisältöä pehmentävää valmistetta ja aseta jakkara jalkojen alle.

Mitä jos neuvolassa sanotaan, että paikat ovat parantuneet hyvin, mutta silti tuntuu, kuin jokin olisi pielessä? Kenen puoleen kääntyä, jos neuvolasta ei saa oikeanlaista apua?

Moni äiti miettii tätä: kun vauva oli vielä vatsassa, kaikki huomio oli minussa, mutta nyt synnytyksen jälkeen kaikki huomio onkin lapsessa, eikä kukaan kysy minun vointiani. Tässä kohtaa on aukko, ja usein juuri tämä vaihe on se, jossa naiset eivät löydä oikeaa paikkaa saadakseen apua fyysisiin vaivoihin.

Ennen kaikkea tulee huomata, että elimistön palautuminen kestää koko ensimmäisen vuoden. Jälkitarkastuskäynnillä synnytyksestä on kulunut varsin lyhyt aika, ja alapää ei ole vielä parantunut lähellekään valmiiksi. Sille on annettava aikaa. Jos esimerkiksi virtsa karkailee rasituksessa ensimmäisen vuoden aikana, voi olla tarpeen muuttaa treeniohjelmaa ja nostamistekniikkaa vähemmän kuormittavaksi. Mutta jos oireet eivät helpota ajan myötä vaan esimerkiksi häntäluun tai lantion alueen kipu, virtsankarkailu tai painon tunne aiheuttaa jatkuvasti vaivoja, niihin on haettava apua. Tässä tilanteessa neuvoisin hakeutumaan lantionpohjan toimintaan erikoistuneen fysioterapeutin vastaanotolle. Fysioterapeutti voi auttaa ymmärtämään, mistä oireet johtuvat, ja hänet on koulutettu tutkimaan kivun koko kirjo sekä lantionpohjan lihaksisto, vatsalihakset ja muu keho. 

Suomessa vakavia synnytysvaurioita saaneet hoidetaan oman synnytyssairaalan toimesta, johon pääsee joko suoraan synnytyksen jälkitarkastukseen tai jälkeenpäin lähetteellä.

Naisia, jotka kokevat, ettei heitä kuunnella tai ettei kukaan ymmärrä, on paljon. Onko jotain, mitä haluaisit vielä sanoa kaikille, jotka kärsivät synnytysvaurioihin liittyvistä oireista? Tai vinkkejä heidän läheisilleen.

Minulla on tapana sanoa, että ihmisellä on yksi velvollisuus itseään kohtaan: ottaa itsensä vakavasti. Sinun täytyy jatkaa etsimistä, kunnes löydät jonkun, joka osaa ymmärtää, tutkia ja selittää oireitasi. Keho on kokonaisuus, ja raskaus ja synnytys aiheuttavat muutoksia muuallekin kuin vain lantionpohjaan. Kun oireet selitetään ja kuvataan selkeästi, syntyy hyvät lähtökohdat sen ymmärtämiselle, mitä tulisi treenata, hoitaa tai viedä eteenpäin. Lisäksi huonompia vaiheita voi olla helpompi sietää, jos tietää tilanteen helpottuvan, kun lantionpohjaan kohdistuva ylimääräinen paine hellittää. Oireet voivat myös tulla ja mennä esimerkiksi kuukautiskierron, kuormittavan harjoittelun, yskimisen ja monien muiden tekijöiden myötä. Joskus taas vanhat vammat voivat aiheuttaa oireita ja vaikuttaa siihen, miten keho reagoi raskauteen. Siksi on hyvä tarkastella kehoa kokonaisvaltaisesti ja tutkia, mikä provosoi oireita ja mikä ei toimi. Muista myös, että ihmiskeho on tehty liikkumaan ja liikunnasta on apua moniin sairauksiin – niin kehon kuin mielenkin.

Joskus joudutaan turvautumaan leikkaukseen. Pitkäaikainen kipu kuitenkin aiheuttaa myös stressiä, uniongelmia, huolta, katastrofiajattelua, hengityksen lukkiutumista ja fyysisen aktiivisuuden vähenemistä, ja nämä voivat itsessään aiheuttaa kipua. Näihin osatekijöihin voi itse vaikuttaa, mutta usein tarvitaan apua kivun noidankehästä irtautumiseen. Kaikkia oireita ei saada häviämään täysin, mutta sanoisin, että monia oireita voidaan kuitenkin vähentää, kunhan apu on oikeanlaista.