Vauvan kehitys 0–6 kuukauden Iässä

Useimmilla vauvoilla kaikki viisi aistia toimivat jo syntyessä, vaikka kestääkin hetken, ennen kuin he osaavat käyttää niitä kaikkia kunnolla. Samalla kun vauvan aistit tarkentuvat, hän opettelee myös lihasten hallintaa. Tämä etenee tietyssä järjestyksessä: vauvan on esimerkiksi pystyttävä kannattelemaan päätään, ennen kuin hän voi oppia istumaan, konttaamaan tai seisomaan. Ei kuitenkaan ole olemassa tarkkaa aikataulua, milloin vauvan pitäisi osata mitäkin. Kaikki lapset ovat yksilöitä, ja vauva ottaa seuraavan harppauksen kehityksessään sitten, kun hän itse on siihen valmis.

Vauvan aistit: haju, näkö, maku, tunto ja kuulo

Tiesitkö, että vauvan hajuaisti toimii jo vastasyntyneenä? Hän osaa nuuhkia tiensä rinnalle ja oppii nopeasti tunnistamaan vanhemman tuoksun. Vauva aistii myös makuja heti syntymästä saakka. Jos vastasyntynyttä imetetään, hän saattaa tunnistaa rintamaidosta makuja, joita äiti on syönyt raskauden aikana.

Kuuloaisti toimii useimmiten jo syntyessä, ja vauva tunnistaa ääniä, joita hän on kuullut ollessaan vielä kohdussa. Kenties olet huomannutkin, että vauvan huomio kiinnittyy ääniin ja hän reagoi esimerkiksi kääntämällä päätä niiden tulosuuntaan. Pikkulapset vaikuttavat pitävän erityisesti heleistä äänistä. Usein aikuinen puhuukin aivan ajattelematta tavallista kimeämmällä äänellä lepertäessään vauvalle. Vastasyntyneen tuntoaisti on sekin pitkälle kehittynyt. Hän aistii paitsi kosketuksen, myös lämmön, kylmän ja kivun. Vauvan näköaistin kehittyminen vie pisimpään. Vastasyntynyt näkee vain lähietäisyydelle, ja kaikki on sumeaa ja harmaata. Näkö terävöityy ja värit alkavat erottua vasta myöhemmin.

Milloin vauva oppii hymyilemään ja nauramaan?

Vastasyntyneen hymy ei ole vielä tietoinen ilme vaan pelkkä vastasyntyneisyyskauteen liittyvä heijaste, joka säilyy jonkin aikaa syntymän jälkeen. Myöhemmin vauva hakee aktiivisemmin kontaktia, ja hän voi ilmaista sitä hymyilemällä. Kaksikuinen vauva osaa usein vastata katsekontaktiin melko tietoisesti hymyllä, ja kenties jopa jokeltaa hieman osoittaakseen tyytyväisyyttä. Pari kuukautta myöhemmin moni vauva tunnistaa jo läheisensä ja saattaa hymyillä pelkästään nähdessään vanhemman tai sisaruksen. Tässä ikävaiheessa myös vauvan hurmaavan nauru saattaa helähtää ensi kertaa ilmoille – mutta samalla muutkin tunteet selkiytyvät, ja vauva ilmaisee niitä herkästi, kun hänet yrittää vaikkapa laskea alas. Vauva tulee entistä tietoisemmaksi myös ympäristöstään. Hänen on esimerkiksi helpompi erottaa vuorokaudenajat toisistaan, ja siksi nelikuinen vauva nukkuu usein pidempiä pätkiä öisin kuin päivisin.

Vatsa- ja selinmakuu – ja kääntyminen

Ensimmäiset kuukaudet vauva viettää yleensä selällään, koska hänen niskansa ei vielä jaksa kannatella raskasta päätä. Vauvaa kannattaa opettaa vatsa-asentoon pienestä saakka, joko vanhemman rintakehällä tai vanhemman reisien päällä sylissä tuettuna, sillä se vahvistaa selän ja niskan lihaksia. Vatsa-asennossa aloitetaan pienistä hetkistä vähitellen lisäten 30-60 minuuttiin päivässä. Noin 1 kk iästä lähtien vauvaa voi alkaa pitää selällään lattialla kovahkolla liukumattomalla alustalla valvottuna ja muutaman kk iästä myös vatsallaan. Vaihtelu virkistää vauvaa, ja lisäksi erilaiset asennot auttavat ehkäisemään vielä hieman pehmeän pään litistymistä sivuilta tai takaa. Vatsamakuulla olon harjoittelu on vauvalle rankkaa treeniä, joten se kannattaa pitää lyhyenä ja hauskana. Näin siitä tulee hänelle positiivinen kokemus. Vauva viihtyy yleensä hyvin, kun silmien edessä tapahtuu jotain hauskaa: esimerkiksi iloiset kasvot tai lelut ovat sopivia virikkeitä. Lisäksi vanhemman on aina oltava vieressä auttamassa vauvaa kääntymään takaisin selälleen, kun hän väsyy. Kasvaessaan lapsi voi viettää vatsamakuulla yhä pidempiä aikoja – kunhan hänellä on jotain mukavaa katseltavaa. Tylsistynyt vauva kyllästyy vatsallaan oloon yleensä nopeasti. Pian huomaat, että vauva alkaa harjoitella kääntymistä itse. Jotkut vauvat kääntyvät vatsalta selälleen – tai päin vastoin – jo kolmen kuukauden iässä. Älä kuitenkaan huolestu, jos oma vauvasi ei vielä ole näin pitkällä. Ei ole mitenkään tavatonta oppia kääntymään vasta noin 6–8 kuukauden kohdalla. Vatsallaan oloa kannattaa siis harjoitella, mutta vain hereillä ollessa. Alle puolivuotias vauva on aina nukutettava selälleen, sillä tämä vähentää kätkytkuoleman riskiä.

Vauva löytää omat kätensä – ja kaikki menee suuhun

Neljän kuukauden iässä moni vauva osaa jo viedä asioita kädellä suuhun. Tämä on yleensä kiva tapa tehdä tuttavuutta esimerkiksi omiin varpaisiin ja sormiin, jotka vauva on juuri hoksannut. On täysin luonnollista, että kaikki menee tässä vaiheessa suuhun, sillä se on vauvan tapa tutustua maailmaan. Kun vauva alkaa viedä asioita suuhunsa, vanhemman on huolehdittava, ettei lähistöllä ole pieniä esineitä, joihin hän voisi tukehtua. Tämä vahtivuoro kestää melko pitkään.

Moni lapsi oppii tässä vaiheessa myös siirtämään esineitä kädestä toiseen. Hieman myöhemmin viiden–kuuden kuukauden iässä vauva usein keksii, että hän voi tarttua tavaroihin ja tiputtaa ne lattialle nähdäkseen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Viisikuisen vauvan mielestä esineiden pudottelu vanhemman noukittavaksi voi olla maailman viihdyttävin leikki. Muutaman kierroksen jälkeen ilo on tosin yleensä enemmän lapsen kuin vanhemman puolella. 

Milloin vauva saa istua tukea vasten?

Ei ole olemassa tiettyä kuukausirajaa, jonka kohdalla vauva oppisi istumaan tukea vasten. Tärkein edellytys on, että niska ja selkä ovat tarpeeksi vakaat kannattelemaan kehoa. Yleensä vauvan lihakset ovat kehittyneet riittävästi noin ensimmäisten neljän kuukauden jälkeen. Luonnollisesti niskalihaksia voi myös harjoittaa antamalla vauvan olla usein vatsallaan.

Yleensä vauva kuitenkin on valmis istumaan selkä tuettuna esimerkiksi syöttötuolissa vasta, kun hän on ensin oppinut istumaan vakaasti lattialla tukea vasten. Aluksi voi siis antaa vauvan istua lattialla selkä tuettuna. Sivuille on hyvä laittaa tyynyt siltä varalta, että hän kellahtaa kyljelleen. Monen vauvan suosikkipaikka istua on kuitenkin vanhemman polvi – niin vauvaiässä kuin tulevinakin vuosina.

Faktantarkistus: Kristiina Malmström, lastenlääkäri