Lapsen motorinen kehitys 6–18 kuukauden iässä

Puolen vuoden jälkeen vauvan elämässä tapahtuu hurjasti kaikenlaista. Tasapaino kehittyy, käsien yhteispeli alkaa sujua, tietoisuus ja uteliaisuus lisääntyvät ja lapsi alkaa pian liikkua itse. Vanhempi ällistyy vielä moneen kertaan siitä, mitä kaikkea pikkuinen oppii. On kuitenkin hyvä muistaa, että lapset kehittyvät hyvin eri tahtiin. Juuri siksi neuvolan tehtävänä on seurata kehitystä ja tarjota lisätukea, jos sitä satutaan tarvitsemaan. Neuvolaan voi aina olla yhteydessä myös käyntien välissä, jos jokin oman vauvan kehittymistahdissa mietityttää.

Tarttuminen ja pinsettiote

Lapsen hienomotoriikka on nyt alkanut kehittyä, ja puolivuotiaana hän osaa todennäköisesti jo kurottaa esineitä kohti sekä oikealla että vasemmalla kädellä. Noin kymmenen kuukauden iässä kehittyy niin kutsuttu pinsettiote, eli lapsi oppii tarttumaan esineisiin peukalolla ja etusormella. Vauvasta ei vielä erota, onko hän oikea- vai vasenkätinen. Hän käyttää yleensä molempia käsiä yhtä paljon, ja hänen tulisi osata samat asiat kummallakin kädellä. Taipumus suosia jompaakumpaa kättä alkaa näkyä vasta hieman yli vuoden iässä. Puolitoistavuotiaana useimmat lapset käyttävät käsiään jo taitavasti: he osaavat syödä lusikalla, juoda mukista ja rakentaa parista palikasta tornin.

Istuminen ilman tukea

Useimmat puolivuotiaat tarvitsevat istuessaan vielä tukea selän taakse. Kun lihakset vahvistuvat, vauva pystyy istumaan yhä pidempiä aikoja itse ja ennen pitkää ilman tukea. Harjoitus on luonnollisesti paras tapa treenata lihaksia, mutta liian kauaa vauvan ei saisi antaa istua. Se on hyvin raskasta pienelle selälle, sillä vauvan pää on kehoon nähden suhteettoman suuri ja raskas kannatella. Noin kymmenkuinen vauva osaa useimmiten jo istua täysin ilman tukea.

Vauva viihtyy vatsallaan

Useimmat puolivuotiaat katselevat maailmaa mieluusti vatsamakuulta. Jos vauva ei ole vielä oppinut kääntymään, se on vuorossa pian. Tässä iässä vatsallaan oleva vauva pyörii usein viisarina navan ympäri – näin hän myös ulottuu uusiin paikkoihin ja esineisiin. On myös todennäköistä, että vauva lähtee ensi kertaa liikkeelle juuri vatsamakuulla ollessaan. Toisin kuin voisi kuvitella, suunta ei yleensä ole eteen- vaan taaksepäin. Innokkaasti eteenpäin pyrkivä vauva nimittäin puskee itseään käsivarsilla poispäin lattiasta, jolloin tulos on ehkä hieman surkuhupaisasti päinvastainen. Seuraava kehitysaskel onkin oppia ponnistamaan jaloilla eteen- ja ylöspäin.

Missä iässä vauva konttaa?

Osa vauvoista heijaa itseään pitkään edestakaisin konttausasennossa ennen liikkeelle lähtöä, kun taas osa hoksaa nopeasti, miten siirtää polvea toisen eteen. Toisilta konttaaminen voi luonnistua jo puolivuotiaana, toisia se alkaa kiinnostaa vasta useaa kuukautta myöhemmin. Ei siis kannata stressata, vaikka oma vauva ei vielä konttaisi. Se vie oman aikansa. Vanhemman on hyvä muistaa, että vauvan on saatava liikkua paljon, jotta konttausliike harjaantuu. Hänen kannattaa siis antaa olla nelinkontin niin paljon kuin hän suinkin tahtoo, kun hän alkaa päästä jyvälle. Usein vauva turhautuu ja hermostuu, kun hän haluaisi päästä liikkeelle mutta se ei vielä onnistu. Tämä on luonnollinen osa kehitystä, ja voit lohduttautua sillä, että lapsi yleensä rauhoittuu, kun käsien ja jalkojen yhteispeli alkaa sujua. Lisäksi on hyvä tietää, että konttaaminen ei kiinnosta läheskään kaikkia vauvoja lainkaan. Jotkut vauvat nimittäin ryömivät tai liukuvat niin taitavasti ja nopeasti paikasta toiseen, ettei heillä ole kerta kaikkiaan motivaatiota opetella konttaamaan. Tällöin vauva saattaa jättää konttausvaiheen väliin ja siirtyä suoraan kävelyyn.

On yleistä, että lapsi on aiempaa levottomampi ja kaipaa enemmän läheisyyttä, kun hän oppii liikkumaan omin voimin. Tämä selittyy useimmiten sillä, että seitsemän–kahdeksan kuukauden ikäisen vauvan maailma ja tietoisuus laajenevat. Vauva hahmottaa nyt maailman entistä paremmin, ja samalla hän on juuri alkanut itse siirtyä fyysisesti paikasta toiseen. Kulman taakse kontatessaan hän voi säikähtää pahanpäiväisesti, kun vanhempaa ei yhtäkkiä näy missään, eikä hän vielä ymmärrä, mihin tämä hävisi. Lisäksi on hyvä muistaa, että eroahdistus on osa lapsen kehitystä. Ei ole tavatonta, että myös uni häiriintyy ja vauva nukkuu levottomasti puolen vuoden rajapyykin jälkeen. Paras vinkki on yksinkertaisesti tarjota hänelle mahdollisimman paljon läheisyyttä ja luottaa, että tämä vaihe menee ohi.

Seisominen ja kävely tukea vasten

Kun lapsi on oppinut nopeimman tavan liikkua joko konttaamalla, ryömimällä tai liukumalla, vuorossa on seuraava askel: pystyyn nouseminen. Kuten muutkin liikunnallisen kehityksen vaiheet, seisomaan oppiminen on yksilöllistä. Harva vauva kuitenkaan nousee jaloilleen vielä puolivuotiaana. Useimmilta tähän menee vielä muutama kuukausi. Yleensä vauva ei myöskään nouse pystyyn täysin omin voimin, vaan hän ottaa aluksi tukea huonekaluista – tai aikuisten housunlahkeista, joten tässä vaiheessa voi olla hyvä vetää vyötä hieman kireämmälle. Pienen harjoittelun jälkeen vauva alkaa yleensä luonnostaan pyrkiä nousemaan pystyyn ja seisomaan ilman tukea. Tämän jälkeen ovat vuorossa ensiaskeleet sivusuunnassa huonekaluihin tai muuhun sopivan korkuiseen tukeutuen. Silti hän todennäköisesti liikkuu vielä pitkään konttaamalla tai ryömimällä, koska se on paljon nopeampi ja tehokkaampi tapa päästä eteenpäin.

Vauvan on saatava tutkia paikkoja ja tutustua ympäristöön

Lapsi oppii eniten, kun hän saa kokea ja tutkia omaa suurta pientä maailmaansa. Kaappien availu, laatikoihin kurkistelu, esineiden tunnustelu ja paikkojen tutkiskelu aikuisen valvomana ovat hänelle parhaita tapoja oppia. Hyvä vinkki on poistaa esimerkiksi keittiön alakaapeista kaikki särkyvät, pienet ja terävät esineet ja antaa lapsen sitten tutustua kaappeihin rauhassa. Erilaisten keittiövälineiden kuten kulhojen, kauhojen ja muovimukien löytäminen ja vetäminen ulos laatikosta on yksivuotiaalle paitsi hurjan jännittävää ja hauskaa, myös kehittävää tekemistä. Tavaroiden korjaaminen lattialta ei ole tämän ikäisten vahvinta osaamisaluetta, mutta aikuinen voi näyttää, miten se käy.

Kävelemään oppiminen

Useimmat lapset ottavat ensiaskeleensa noin 12–15 kuukauden iässä, mutta se voi myös tapahtua jo aiemmin tai vasta myöhemmin. Alkuun vanhempi huolestuu herkästi, kun lapsi kupsahtaa vähän väliä kumoon, mutta tämäkin on luonnollinen osa kehitystä. Vasta kävelemään oppinut lapsi kaatuu noin 17 kertaa tunnissa, joten vanhemman kannattaa ajatella muksahduksia muistutuksina siitä, miten lujaa tekoa lapsi on. Ihminen on kuitenkin rakennettu kestämään vähintään kahdeksankymmentä vuotta. Alkuun vanhempi voi tukea vauvaa selän takaa, mutta kun hän alkaa saada juonen päästä kiinni, hänen kannattaa antaa nousta itse pystyyn eikä juosta aina varmistamaan. Paras tapa oppia on yrittää itse.
Noin puolitoistavuotiaasta alkaen lapsi kävellä tepsuttaa yleensä jo melko vakaasti. Tämä kuitenkin vaihtelee sen mukaan, milloin lapsi oppi kävelemään, sillä aivan kuten muutkin taidot, kävely kehittyy harjoittelemalla. Moni lapsi osaa tässä iässä jo olla kyykyssä ja nousta seisomaan ilman tukea, ja osa saattaa yrittää ottaa jo ensimmäisiä juoksuaskelia.

Faktantarkistus: Kristiina Malmström, lastenlääkäri