Kun lapsi ei syö – tietoa valikoivasta syömisestä

Hyvin harvoin on kuitenkaan niin, että lapsi kieltäytyisi syömästä yhtikäs mitään, vaan kyse on valikoivasta syömisestä. Me aikuiset pidämme kenties lapsia vain nirsoina, mutta meidän olisi hyvä muistaa, että uusiin makuihin kestää oman aikansa tottua. Lisäksi lasten ruokahalu vaihtelee huomattavasti – toiset syövät paljon, toiset vähän. Täydellistä annoskokoa ei ole olemassa. On parempi miettiä lapsen ruokahalua yleisellä tasolla kuin jäädä kiinni yksittäisiin tilanteisiin. Kenties osoittautuukin, että lapsi syö päivän mittaan melko paljon, mutta ruokailu jakautuu pitkin päivää. Pienestä nirsoilusta silloin tällöin ei ole mitään haittaa. Ei ole harvinaista, että lapsi ihastuu johonkin ruokaan eikä suostu vähään aikaan syömään mitään muuta. Lempiruoka voi olla peruna, herneet, kurkku tai mikä tahansa muu. Tämä ei ole haitallista ja menee yleensä itsekseen ohi – tai tilalle tulee jokin toinen ruoka. Kannattaa keskittyä siihen, että lapsi saa tasapainoisesti eri ravintoaineita ja aterioissa on riittävästi vaihtelua. Hänen voi hyvin antaa syödä joskus lounaaksi pelkkää tomaattia, kunhan näin ei käy joka aterialla. Jos kuitenkin lapsen syömättömyys haittaa hänen kasvuaan, on pyydettävä apua neuvolasta.

Viisi vinkkiä, miten saada lapsi syömään

Voi olla raskasta yrittää houkutella lasta syömään edes pari suupalaa esimerkiksi leikkien, lahjonnan ja uhkailun avulla. Ongelmana on, että tilanne riistäytyy helposti käsistä, eikä kenelläkään ole enää kivaa. Pidemmän päälle näillä yrityksillä voi olla päinvastainen vaikutus. Tässä viisi toimivampaa vinkkiä, joita voit kokeilla, jos lapsi ei syö.

1. Pysy rauhallisena ja rentona

Tiedämme, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä pysyä rauhallisena ja rentona. Yleensä se on paras apu. Kun ruokailu on mukava tilanne, jossa ei jankata eikä kinata, lapselle syntyy hyviä ja iloisia mielleyhtymiä ruokaan. Tämä lisää myös todennäköisyyttä, että hän haluaa istua pöydässä ja maistella ruokaa!

2. Tarjoa erilaisia ruokia – mutta älä intä

Laita lapsen lautaselle pieniä määriä ruokaa tai anna hänen ottaa sitä itse tarjoiluastioista. Yritä kuitenkin olla inttämättä, jos lapsi vastustaa. Ruokailu ei saa olla tahtojen taisto! Kärsivällisyys ja tyyneys kantavat lopulta hedelmää. Laita erilaisia ruoka-aineita tarjolle jatkossakin, vaikka lapsi ei haluaisi syödä niitä. Mieli voi muuttua yhtäkkiä, ja hän uskaltaakin maistaa jotain uutta.

3. Älä koskaan pakota lasta syömään

Jos lapsi kieltäytyy kokonaan syömästä, vaikka ruoka on pöydässä, hänellä ei ehkä yksinkertaisesti ole nälkä. Kenties hänen sisäinen ruokarytminsä on eri kuin muun perheen tai välipalasta on liian lyhyt aika. Lasten on hyvin vaikea syödä väkisin, jos heillä ei ole nälkä, joten älä painosta. Yleensä nälkä pitää kyllä huolen, että lapsi syö tarpeekseen – kunhan ruokailutilanteeseen ei yhdisty liikaa negatiivisia tunteita.

4. Lapsella on yksilöllinen maku – kuten sinullakin

Ehkä lapsi ei yksinkertaisesti pidä kaikista ruokalajeista. Mieti omia makumieltymyksiäsi: varmasti on joitakin ruokia, joista olet oppinut pitämään vasta iän myötä ja ruokia, jotka jätät edelleen mieluummin väliin. Ei ole väärin tarjota lapselle niitä ruokia ja ruokalajeja, joista tiedät hänen pitävän. Valikoiva lapsi voi päin vastoin tarvita lempiruokaansa melko usein, kun syöminen on muuten hankalaa.

5. Rauhoita ruokailu

Osa lapsista haluaa syödä kaikessa rauhassa. Osa syö nopeasti, osa hitaasti. Selvitä, mikä omalle lapsellesi on tärkeää. Kenties syöminen kiinnostaa enemmän, jos lapsi saa itse ottaa ruokaa. Jotkut lapset tuntevat itsensä kylläisiksi nähdessään liian paljon ruokaa. Laita siis lautaselle pieniä annoksia ja anna lapsen poimia itse ruokaa suuhunsa – esimerkiksi herneitä. Lisäksi ruoka maistuu usein paremmin, jos pöydässä puhutaan jostain muusta kuin lapsen syömisestä. Koeta rentoutua ja keskittyä mukavaan yhdessäoloon!

Moni kolmivuotias suhtautuu uusiin makuihin epäillen

Vauvat ovat avoimempia uusille mauille ja ruokalajeille kuin isommat lapset. Siksi on hyvä totuttaa lasta erilaisiin ruokiin jo pienestä pitäen. Jo kaksivuotiasta voi olla vaikeampi saada innostumaan uusista mauista, ja jos oikein huono tuuri käy, tämä valikoivuus voi jatkua pitkään. Pari–kolmivuotiaan epäilevä asenne liittyy lapsen fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseen.

Kun lapsi oppii entistä itsenäisemmäksi, hän hangoittelee yhä useammin vastaan ruokailutilanteessa. Lisäksi lapset syövät usein päiväkodissa paremmalla ruokahalulla kuin kotona, jolloin heillä ei välttämättä olekaan iltapäivällä kova nälkä, vaikka aikuiset niin olettavat. Tästä voi seurata yhteenottoja ja väärinymmärryksiä, joiden vuoksi päivällisaika ei ehkä pariin vuoteen ole perheen parasta aikaa. Yleensä ratkaisu on vaatia lapselta vähemmän ja venyttää oma pinna mahdollisimman pitkäksi.

Jos lapsi ei syö päiväkodissa

Joskus voi käydä myös niin, ettei lapsi halua syödä päiväkodissa vaan ainoastaan kotona. Tähän on monenlaisia syitä. Paras keino puuttua tilanteeseen on kysyä henkilökunnalta, noudattavatko lapsen syömisongelmat jotain kaavaa. Onko ympäristö liian meluisa, eikä lapsi saa rauhoittua syömään? Stressaantuuko lapsi, koska muut syövät häntä nopeammin? Haluaako hän valita ja ottaa ruokansa itse? Kuten kotona, myös päiväkodissa on yritettävä rakentaa tilanteesta mahdollisimman toimiva – eikä lapselle saa jankuttaa.

Faktantarkistus: Tova Winbladh, laillistettu psykologi