Sektiosta toipuminen kotona

Vanhemmaksi tulo on suuri elämänmuutos huolimatta siitä, syntyikö lapsi alateitse vai sektiolla. Keisarileikkauksella synnyttäneen arki vauvan kanssa kotona on kuitenkin hieman erilaista, koska raskauden lisäksi on toivuttava leikkauksesta. Elimistöltä vaaditaan siis hieman eri asioita.

Miten sektiohaava paranee?

Ihmiskeho on ihmeellinen. Vaikka se on juuri paiskinut töitä koko raskauden ajan, se jaksaa huolehtia myös, että haava lähtee heti umpeutumaan. Yleensä haava umpeutuu ja pintakudokset paranevat noin 10–12 päivässä ja alla olevat kudokset paranevat kokonaan noin kuukaudessa. Sektiohaavaa voi kutittaa. Tämä on osa paranemisprosessia, mutta jos se tuntuu ikävältä, ihoa voi koettaa rasvata. Usein pehmeä iho kutisee vähemmän. Lisäksi on tärkeää pitää haava puhtaana ja kuivana. Se puhdistetaan suihkussa tavallisella saippualla ja vedellä.

Hoida arpea sektion jälkeen!

On itsestään selvää, että keisarileikkauksesta jää arpi, mutta etukäteen ei voida tietää, miltä se lopulta näyttää. Se alkaa hahmottua vasta noin puolen vuoden kuluttua. Arpi haalistuu enemmän, jos se ei altistu suoralle auringonvalolle ensimmäisten kuuden kuukauden aikana vaan se peitetään esimerkiksi haavateipillä. Kun sektiosta on kulunut puolisen vuotta, ihoa voi vähitellen alkaa totuttaa aurinkoon. Arpi on kuitenkin aina voideltava huolellisesti aurinkorasvalla, jossa on korkea suojakerroin. Jos se alkaa punoittaa, vatsa on suojattava puserolla tai peitettävä muulla tavoin.

Joskus sektion jäljiltä voi jäädä löysää ihoa, joka roikkuu arven päällä. Erityisen kovalta tuntuva arpi voi lisätä ihon roikkumista ja aiheuttaa epämiellyttävää tunnetta leikkausviillon kohdalla. Tätä voi kokeilla lievittää hieromalla arpea. Myös sopiva määrä liikuntaa on hyväksi, koska se vilkastuttaa verenkiertoa. Yleensä löysä iho palautuu osittain ajan kuluessa, sillä iho on ymmärrettävistä syistä venynyt äärimmilleen. Voi kuitenkin olla, ettei iho palaudu kokonaan vaan roikkuu vastaisuudessa aina jonkin verran arven päällä ikään kuin muistona synnytyksestä.

Liikunta, juoksu ja toipuminen sektiosta

Synnytyksestä toipumisessa ei ole valtavan suuria eroja synnytystavan mukaan. Tulipa vauva maailmaan alateitse tai sektiolla, keho on joka tapauksessa kantanut häntä ja painunut alaspäin monen kuukauden ajan.

Ensimmäisten neljän–kuuden viikon ajan on hyvin tärkeää olla varovainen etenkin tavaroiden nostamisen kanssa. Älä nosta tai kanna mitään lastasi painavampaa, ja pyydä puolisoa tai muita apuna olevia läheisiä auttamaan liian raskaissa tehtävissä. Vatsaa ei myöskään saisi kuormittaa aivan alkuvaiheessa. On tärkeää muistaa pienetkin asiat: ota esimerkiksi käsillä tukea, kun nouset makuulta istumaan. Sen sijaan istuma-asentoon jämähtäminen ei ole hyväksi. Yritä harrastaa liikuntaa kohtuullisessa määrin, sillä se lievittää kipua, tehostaa verenkiertoa ja edistää paranemista. Kävely on hyvä tapa päästä liikkeelle. Tämä koskee itse asiassa kaikkia synnytystapoja, sillä juoksun ja treenaamisen aloittaminen synnytyksen jälkeen on tehtävä vähitellen. Muutoin seurauksena voi olla painon tunnetta ja virtsankarkailua.

Keisarileikkauksen komplikaatiot

Sektiosynnytyksen jälkeiset komplikaatiot ovat melko harvinaisia. On kuitenkin aina otettava yhteys neuvolaan tai terveydenhuoltoon, jos esimerkiksi haava vaikuttaa tulehtuneelta, jälkivuoto haisee pahalta tai jokin vaikuttaa muutoin olevan pielessä.

Jos pian sektion jälkeen ilmenee joitakin seuraavista oireista, on otettava yhteys päivystykseen ja hakeuduttava välittömästi hoitoon:

• kuume, etenkin jos siihen liittyy alavatsakipua
• lisääntynyt tuore verenvuoto haavasta
• lisääntynyt verenvuoto emättimestä (huomattavasti runsaampi jälkivuoto)
• pohkeen turvotus tai arkuus – tämä oire on otettava aina vakavasti, koska kyse voi olla veritulpasta.

Kiireellinen sektio tai hätäsektio voi olla järkytys

Synnytyksen päättyminen päivystykselliseen sektioon voi herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia, joiden työstäminen voi olla henkisesti hyvin raskasta. On yleistä tuntea helpotusta siitä, että vauvan sai lopulta syliin, mutta moni kokee jääneensä paitsi synnytyskokemuksesta tai ensikontaktista lapsen kanssa. Lisäksi on pelottavaa kokea, miten synnytyssalin ilmapiiri muuttuu, kun tilanne muuttuu kiireelliseksi. Tästä pelosta toipuminen voi kestää jonkin aikaa. Kaikki reagoivat tietysti eri tavoin. Toiset sopeutuvat tilanteeseen helposti, toiset tarvitsevat enemmän aikaa. Muista, että on täysin normaalia, että tilanteesta kumpuaa monenlaisia ja kenties ristiriitaisiakin tunteita. Ne on ehdottomasti sallittava itselleen! Useimmat pääsevät ennen pitkää sinuiksi asian kanssa, ja tapahtuneesta puhuminen yleensä auttaa. Etenkin synnytykseen osallistuneen kätilön tai lääkärin kanssa on hyvä käydä läpi tapahtumia ja sitä, miten niihin päädyttiin. Joskus tunteet ja mietteet kuitenkin selkiytyvät vasta myöhemmin, kun niihin on ehtinyt saada hieman etäisyyttä. Tässä tapauksessa voi kääntyä lastenneuvolan puoleen, jotta saat apua keskusteluavun löytämiseen.

Yleensä seuraavan lapsen voi hyvin halutessaan synnyttää alateitse, vaikka tämä riippuukin hieman sektion syistä. Kohdun tila vaikuttaa siihen, montako sektiota voidaan tehdä, sillä jokainen leikkaus lisää arpikudoksen muodostumista. Tämä otetaan puheeksi terveydenhuollossa, jos asia on tulevaisuudessa ajankohtainen. Siihen saakka on hyvä antaa kehon sopeutua, parantua ja toipua rauhassa.


Faktantarkistus: Silja Seppänen, laillistettu kätilö