Ensimmäiset päivät vauvan kanssa

Vanhemmaksi tuleminen

Vanhemmaksi tulo on varmasti suurin mullistus, mitä elämässä voi tapahtua. Ennen vauvan syntymää mielessä pyörivät usein etenkin käytännön muutokset, kuten univaje tai kaikkeen muuhun käytettävissä olevan ajan väheneminen. Kaikkein suurimmat muutokset ovat kuitenkin sisäisiä. Vaikka kuinka aikoisi pitää kiinni aiemmasta minästään, sisällä kasvaa aivan uusi identiteetti. Tässä uudessa minässä yhdistyvät kokemukset omien vanhempien lapsena ja nyt myös aivan uuden lapsen vanhempana.
 Mutta vaikka elämässä on nyt toinen ihminen, jonka tarpeet ovat etusijalla, ei kaikkia omiakaan tarpeita voi täysin sysätä syrjään. Ei ole mitenkään epätavallista, että tämä aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. On hyvin yksilöllistä, miten voimakkaana tunteiden ristiaallokon kokee. Toisista vanhemmuus tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta; joistakin voi olla jopa vapauttavaa keskittyä itseensä entistä vähemmän. Toiset puolestaan etsivät hapuillen omaa identiteettiään ja kaipaavat entistä itseään. Useimmat sopeutuvat uuteen rooliin jonkin ajan kuluttua, mutta lapsen eri kasvuvaiheissa se voi tuntua välillä enemmän ja välillä vähemmän luontevalta. Tärkein neuvomme on puhua omista tunteista ja kokemuksista muiden kanssa, sillä yleensä taakka kevenee jaettaessa. Muista, että tämä on täysin normaali prosessi, joka muistuttaa tavallaan uutta teini-ikää – silloin tapahtui siirtymä lapsuuden ja aikuisuuden välillä, nyt aikuisuuden ja vanhemmuuden välillä. Tällaisten tunteiden kanssa painiminen ei tietenkään liity mitenkään siihen, kuinka paljon rakastaa lastaan! Tämä on tärkeää pitää mielessä.

Valtoimenaan vellovat tunteet

Synnytyksen jälkeinen aika ei välttämättä ole täydellistä onnen huumaa, ja sama voi koskea ensimmäisiä päiviä vauvan kanssa. Useimmat kyllä kokevat olevansa tunteellisempia kuin yleensä. Tämä ei ole mitenkään kummallista tai epätavallista: synnytyksen jälkeinen herkistyminen eli baby blues on tyypillistä vastasynnyttäneille, ja kaikkia tuoreita vanhempia koskeva sopeutuminen uuteen identiteettiin on henkisesti raskasta.

Monelle tulee yllätyksenä, miten voimakkaita tunteet vauvaa kohtaan ovat – paitsi rakkaus, myös turhautuminen. Niin paljon kuin nukkuvan lapsen katselu sydäntä lämmittääkin, lohduttoman itkun kuuntelu turhauttaa ja stressaa yhtä lailla. Onnen huuma vaihtuu nopeasti kyyneliin ja ärtymys hellyyteen. Tunteiden kuohusta ei aina meinaa tunnistaa itseään, ja tämä voi ottaa koville. Herkistymisen tarkoitus on kuitenkin hyvä, sillä se auttaa vanhempaa havaitsemaan nopeasti vauvan signaalit ja tulkitsemaan, mitä tämä haluaa. On siis täysin luonnollinen ja hyvä asia, että vanhempi on tässä vaiheessa tavallista herkkätunteisempi. Joskus voi kuitenkin käydä niin, että tämä kaikki on liikaa ja voimakkaat tunteet eivät helpota vaan ainoastaan pahentavat tilannetta. Mitä tuohtuneempi ja ärtyneempi vanhempi itse on, sitä vaikeammaksi vauvan lohduttaminen nimittäin käy. Tällöin voi olla parasta pitää tauko, vetää syvään henkeä ja yrittää uudelleen.

Kaiken kukkuraksi suuret elämänmuutokset altistavat stressille ja alakulolle. Jos tuntuu, etteivät tunteet millään tasoitu ajan myötä, vaan ne vellovat yhä voimakkaampina ja kehittyvät alakulon tai masennuksen suuntaan, vanhempi voi tarvita apua löytääkseen tien niiden läpi. Tehokkainta on hakea apua varhaisessa vaiheessa, joten ota asia puheeksi neuvolassa tai terveyskeskuksessa mahdollisimman pian.

Mitä tehdä vauvan kanssa kotona

Monet vanhemmat ovat melko ymmällään ensimmäisinä päivinä vauvan kanssa, ja useimmilta kestää hetken saada käytännön asioista kiinni. Siksi olemme keränneet paljon käteviä lukuvinkkejä eri aiheista, kuten vauvan ensimmäisestä kakasta, erilaisista ihottumista, vauvan kylvettämisestä, napatyngän puhdistuksesta ja vaipan vaihtamisesta. Jos vauvaa haluaa imettää, on hyvä tiedostaa, että imetyksen alku on usein hieman hankalaa. On vaikea kuvitella, miten kipeää haavaiset nännit ja kireät rinnat oikeasti tekevät. Kun raskaasta alusta on selvinnyt, imetys voi kuitenkin tarjota valtavan mukavia hetkiä. Yleensä imetyksen aloittaminen on helpompaa, jos ympäristö on kutakuinkin rauhallinen ja stressitön. Jos taas tuntuu, että imetys ei millään lähde sujumaan, vaikka kuinka haluaisi imettää, on tärkeää kääntyä mahdollisimman varhain neuvolan tai imetysohjaajan puoleen. Imetyksen tuki Ry tarjoaa erinomaista ja asiantuntevaa vertaistukea myös sosiaalisessa mediassa.

Koeta varmistaa, että sinulla on realistiset odotukset itseäsi kohtaan tuoreena vanhempana. Lähtökohdaksi voi ottaa, että aika ei välttämättä riitä juuri muuhun kuin vauvasta huolehtimiseen (ja häneen tutustumiseen). Tällöin kaikki yli jäävä aika on plussaa. Voi toki olla turhauttavaa, ettei alussa tahdo ehtiä edes suihkuun, mutta arki helpottuu ajan myötä. Pieni vauva nukkuu paljon ja usein, koska hän tarvitsee rutkasti unta. Jos rauhoittuminen suinkin onnistuu, myös vanhemman on hyvä käyttää tämä aika lepäämiseen – tai vaikkapa juuri suihkussa käyntiin. Jos rentoutuminen tuntuu oudolta tai vaikealta, vauvan pitäminen ihokontaktissa mahdollisimman usein on hyvä tapa laskea kierroksia. Vauvalle ihokontakti on tärkeää, koska se lujittaa kiintymystä, rauhoittaa vauvaa ja auttaa pitämään kehon lämpötilan tasaisena. Se tekee hyvää myös vanhemmalle, sillä läheisyys ja kosketus vapauttavat rauhoittavaa oksitosiinia.

Milloin vieraat voivat tulla katsomaan vastasyntynyttä?

On täysin sallittua kieltäytyä vierailuista, jos haluaa olla hetken rauhassa vauvakuplassa. Vauvan tapaamista innolla odottavat sukulaiset tai ystävät voivat lohduttautua sillä, että tämä on aivan yhtä suloinen muutaman viikon kuluttua, jolloin sinäkin olet ehkä pirteämpi. He voivat myös osallistua muilla tavoin, esimerkiksi tuomalla lounasta tai käymällä kaupassa, kun ostettavaa on enemmän. Kun he sitten tulevat kylään, he voivat tarjota sinulle pieneen tauon. Voisiko vaikka mummi tai vaari viedä vauvan vaunukävelylle, jotta saat levättyä hieman? Ensimmäisen puolen vuoden ajan on hyvä rajoittaa vierailuja ja välttää viemästä vauvaa isompiin väkijoukkoihin. Tämä auttaa suojaamaan vauvaa flunssalta eli nuhakuumeelta, joka voi olla vastasyntyneelle erityisen rankka tauti. Kaikilla ei kuitenkaan ole isovanhempia odottamassa lupaa kyläilyyn. Ehkä heitä ei enää ole tai etäisyyttä on liikaa – joko asuinpaikkojen tai ihmisten välillä. Olipa syy mikä hyvänsä, isovanhempien puuttuminen kuvasta voi vaikuttaa tuoreen vanhemman vointiin. Suhde omiin vanhempiin muovaa nimittäin usein ajatuksia itsestä vanhempana, ja tämä yhteys on erityisen kouraantuntuva, kun nyytti tuhisee sylissä.

Omat vaistot ja muiden neuvot

Vanhemmuus voi olla samanaikaisesti sekä upeaa että kovin raskasta ja ikävää. Useimmilla asioilla on kuitenkin tapana ratketa, kun vanhempi luottaa omiin vaistoihinsa ja tekee niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Ympärillä olevilla ihmisillä saattaa olla mielipiteitä siitä, millainen vanhemman ”pitäisi” olla, ja muiden kommentit saavat helposti häpeämään, että itse tekisi jotain väärin. Suurin osa tarkoittaa pohjimmiltaan hyvää, vaikkei heti siltä tuntuisikaan. Jos joku läheisesi tarjoaa jatkuvasti omasta mielestään hyviä neuvoja, voi olla viisainta ottaa asia puheeksi. Kerro, että tunnet olosi epävarmaksi, jos saat paljon neuvoja pyytämättä niitä, ja että yrität mieluummin ensin itse. Muista myös, ettei ole olemassa täydellistä vanhempaa – siis mitään ihannevanhemman mallia. Vauvan silmissä sinä olet jo täydellinen, ja hän rakastaa sinua täydestä sydämestään.

Pidä huolta itsestäsi!

Jos hoidat lasta yhdessä toisen vanhemman kanssa, on hyvä paitsi auttaa toinen toistaan mahdollisimman paljon, myös huomioida molempien omat tarpeet. Vanhemman, joka on vauvan kanssa päivisin kotona, tarvitsee esimerkiksi myös saada nukuttua öisin jonkin verran, sillä vanhempainvapaalla olo on vähintään yhtä raskasta kuin töissä käynti. Lisäksi hetkittäin voi olla vaikeaa luovuttaa osa vanhemmuudesta toiselle, mutta yleensä tästä ja parisuhteesta puhuminen auttaa. Jos taas olet yksinhuoltaja, koeta värvätä ystäviä ja sukulaisia lisäavuksi, ellet ole vielä tehnyt niin. On nimittäin hyvä muistaa, että kehon tarvitsee myös toipua synnytyksestä oman aikansa. Toipumisaika vaihtelee sen mukaan, miten rankkoja raskaus ja synnytys olivat, mutta usein vaaditaan useita kuukausia.

Kun arki tuntuu raskaalta, koeta ottaa päivä kerrallaan ja muista, että kaikki vanhemmat ovat alussa vasta-alkajia – sillä aina kun maailmaan syntyy lapsi, samalla syntyy myös vanhempi. Kaikkea ei myöskään tarvitse osata. Vauva opettaa sinua vähitellen.

Faktantarkistus: Silja Seppänen, laillistettu kätilö