IVF-hoito – näin koeputkihedelmöitys tehdään

Nykyään yhä useampi lapsi saa alkunsa IVF-hoidosta: Suomessa tämä tarkoittaa vuosittain paria tuhatta lasta. Koko maailmaan on syntynyt 1970-luvun lopulta laskettuna jo yli kymmenen miljoonaa lasta koeputkihedelmöityshoidon avulla.

Kenelle koeputkihedelmöitys soveltuu?

IVF on lapsettomuushoidoista kaikkein edistynein. Siihen päädytään yleensä vain, jos muut keinot eivät ole johtaneet raskauteen tai tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, etteivät ne tehoa. IVF-hoito voi tulla ajankohtaiseksi esimerkiksi näissä tilanteissa:

• Hoidettavalla on endometrioosi.
• Siittiöiden laatu on liian heikko.
• Hoidettavalla ei ole omia munasoluja.
• Munanjohtimissa on vaurioita.

IVF-hoito voi siis olla seuraava askel tahattomasti lapsettomalle parille, joiden hedelmällisyyttä on jo tutkittu. Joskus sitä tarjotaan myös itsellisille naisille – etenkin, jos inseminaatiota on yritetty useita kertoja tuloksetta. Aiemmin IVF-hoidon edellytyksenä oli, että alkiolla on geneettinen yhteys vanhempiin, mutta tämä vaatimus on poistettu. Nykyään koeputkihedelmöityksessä voidaan käyttää myös luovutettuja munasoluja ja/tai siittiöitä, jos raskaaksi haluavalla ei ole käyttökelpoisia munasoluja tai miehen siittiöt eivät toimi kuten niiden pitäisi. IVF-hoito soveltuu myös jo aiemmin synnyttäneille, mutta on mahdollista, että tällöin täytyy hakeutua yksityiselle klinikalle.

IVF-hoidon ikäraja

Julkisella puolella naisen lapsettomuushoitojen ikäraja on yleensä 40 vuotta. Miehen siittiöiden laatu pysyy pidempään hyvänä, mutta se heikkenee silti iän myötä. Siksi miehen ikäraja on yleensä 60 vuotta. Yli 40-vuotiaiden naisten on useimmiten hakeuduttava IVF-hoitoon yksityiselle lapsettomuusklinikalle, sillä niiden ikäraja on tyypillisesti useita vuosia korkeampi. Osa hakee hoitoa jopa ulkomailta, missä sitä tarjotaan vielä hieman vanhemmille.

IVF-hoidon hinta

Julkisella puolella hoitokertojen poliklinikkamaksut kerryttävät vuosiomavastuuta. Kela-korvaukset hedelmöityshoitoihin ovat poistuneet vuoden 2023 alussa eli hoidot on maksettava kokonaisuudessaan itse. Eri klinikoiden hinnat vaihtelevat, mutta ei ole mitenkään tavatonta, että kukin hoitokerta maksaa tuhansia euroja. Kokonaiskustannuksiin vaikuttaa siis huomattavasti, kuinka monta yritystä tai hoitokertaa tehdään.

IVF-hoidon kulku vaihe vaiheelta

IVF-hoito etenee tiivistettynä niin, että naiselta kerätään munasolut ja mieheltä siittiöt, ne saatetaan yhteen elimistön ulkopuolella ja hedelmöitetty alkio siirretään naisen kohtuun. Seuraavassa kerromme hieman hoidon eri vaiheista. Muista kuitenkin, että joissakin vaiheissa voi olla klinikkakohtaisia eroja.

1. Hormonihoito
2. Munarakkuloiden kypsyminen (ultraäänikontrolli)
3. Munasolujen keräys (munarakkulapunktio) ja spermanäyte
4. Hedelmöitys
5. Alkion siirto – munasolun kiinnittyminen
6. Keltarauhashormonitukihoito
7. Raskaustesti

1. Hormonihoito

Lyhyen hoitokaavan mukaan munasarjoja stimuloidaan antamalla follikkelia stimuloivaa hormonia (FSH), joka edistää munarakkuloiden kypsymistä sekä sen rinnalla GnRH-antagonistia, joka estää monuasolujen liian aikaisen irtoamisen. Hoito toteutetaan hormonipistoksina, joita otetaan itse päivittäin noin kahden viikon ajan käyttämällä pistoskynää. Hoito tehdään toisinaan pitkän kaavan mukaan, jolloin aiheutetaan aluksi munasarjojen lepotila nenäsumutteena annettavan lääkkeen avulla.

2. Munarakkuloiden kypsyminen

Munasarjojen stimulaatioon tarvittava hormonimäärä on hyvin yksilöllinen, joten oikea annos varmistetaan ottamalla seurantaverikokeita tämän hoitovaiheen aikana. Kuten aina, hormonit vaikuttavat sekä kehoon että mielialaan, ja vaikutukset vaihtelevat huomattavasti ihmisestä toiseen. Lopuksi hoidon teho varmistetaan ultraäänitutkimuksella, jossa nähdään, milloin on aika kerätä munasolut. Ennen munasolujen keräystä annetaan munasolujen lopullisen kypsymisen laukaiseva hCG-pistos. Jos hoito toteutetaan lahjamunasolulla, raskaaksi tuleva ei tarvitse valmistelevaa hormonihoitoa, vaan se annetaan luovuttajalle (ellei käytetä aiemmin pakastettua munasolua).

3. Munasolujen keräys (munarakkulapunktio) ja spermanäyte

Munasolut kerätään imemällä neste munarakkuloista ohuella, ultraäänianturiin kiinnitettävällä kanyylilla. Toimenpiteen kesto on noin 20 minuuttia. Punktio voi sattua jonkin verran, joten se tehdään paikallispuudutuksessa. Toimenpiteen jälkeen jäädään hetkeksi lepäämään klinikalle, mutta kotiin pääsee jo samana päivänä.

Munarakkulapunktion jälkeen lääkärillä on toivottavasti koeputkessa useita munasoluja – tosin yksikin voi riittää. Jos mies on mukana hoidoissa, hän antaa spermanäytteen samana päivänä. Seuraavassa vaiheessa siemennesteestä erotellaan kaikkein elinvoimaisimmat ja parhaiten liikkuvat siittiöt. Jos käytetään lahjasiittiöitä, niitä on klinikalla valmiiksi pakastettuina.

4. Hedelmöitys

Munasolu ja siittiöt siirretään yhteiselle viljelymaljalle – varsinaista koeputkea ei siis käytetä. Viljelymalja asetetaan lämpökaappiin, jonka olosuhteet muistuttavat lämpötilaltaan, pH-arvoltaan ja kosteudeltaan mahdollisimman paljon naisen elimistöä. Tämän jälkeen odotellaan, että siittiöt hedelmöittävät munasolun. On olemassa myös mikroinjektioksi kutsuttu menetelmä (ICSI), jossa siittiöt eivät hedelmöitä munasolua itse vaan yksittäinen siittiö pistetään mikroneulalla suoraan munasolun sisään.

5. Alkion siirto – munasolun kiinnittyminen

Noin kolmen päivän kuluttua valitaan yksi hedelmöittynyt munasolu (alkio). Jos niitä on useita, loput pakastetaan mahdollista myöhempää käyttöä varten. Alkio istutetaan kohtuun siinä toivossa, että se kiinnittyy kohdun limakalvolle. Moni pohtii, voiko alkion kiinnittymistä edistää jotenkin. Terveellisten elintapojen lisäksi mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä, vaan lopputulos on onnen kauppaa.

On myös hyvä tietää, että Suomessa alkioita siirretään pääsääntöisesti vain yksi, sillä moniraskauksiin liittyy erilaisten komplikaatioiden riski. Pakastusmenetelmät ovat kehittyneet niin pitkälle, että nykyisin käytetään mieluummin pakastettuja alkioita kuin istutetaan kaksi alkiota kerralla. Vain poikkeustapauksissa lääkäri voi päättää istuttaa suoraan kaksi alkiota.

6.Hormonihoito, jolla tuetaan alkion selviytymistä limakalvolla

Kun alkio on istutettu kohtuun, aloitetaan keltarauhashormonivalmiste, joka otetaan suun kautta tai vaginaalisesti. Sitä käytetään noin kahden–kolmen viikon ajan. Keltarauhashormonitukihoidon tarkoituksena on stimuloida kohdun limakalvoa, jotta alkio pysyy kiinnittyneenä.

7. Raskaustesti kahden viikon kuluttua

Nyt on vuorossa hermoja raastava odotus alkion siirrosta ensimmäiseen raskaustestiin. Sen voi tehdä kahden viikon kuluttua. Jos raskaustesti on positiivinen, lääkäri tarkistaa gynekologisella ultraäänitutkimuksella, että kaikki on kuten pitääkin. Jos taas testi on negatiivinen, hoito on aloitettava alusta.

Miten ICSI-hoito eroaa tavallisesta IVF-hoidosta?

ICSI- eli mikroinjektiohoito etenee pääsääntöisesti samalla tavoin kuin perinteinen IVF-hoito lukuun ottamatta itse munasolun hedelmöittämistä. ICSI-menetelmässä valitaan vain yksi siittiö, joka pistetään suoraan munasoluun. Mikroinjektiohoitoon päädytään etenkin silloin, jos lapsettomuuden syy on sperman laadussa. Joskus siittiöt on kerättävä suoraan kiveksestä siemenjohtimien tukoksen vuoksi. Tällöin näyte otetaan ihon läpi neulalla paikallispuudutuksessa. Samaa menetelmää voidaan käyttää myös, jos kyseessä on miehen sterilisaation jälkeinen lapsettomuus.

Mikä on IVF-hoidon onnistumisprosentti?

Noin joka kolmas koeputkihoito johtaa raskauteen ensimmäisellä kerralla, ja todennäköisyys paranee joka yrityksellä. Myös ikä vaikuttaa siihen; nuorempana mahdollisuudet ovat paremmat. Kolmen yrityskerran jälkeen noin kolmasosa hoidetuista on tullut raskaaksi.

Hedelmöityshoidon hyperstimulaatio-oireyhtymä

IVF-hoidon vakavin (joskin harvinainen) komplikaatio on hyperstimulaatio-oireyhtymä, jossa munasarjojen vaste hormonihoidolle on liian voimakas. Tämä komplikaatio ilmenee jo ennen raskautta, ja se todetaan useimmiten hoidon loppua kohden tai alkion siirron yhteydessä. Hyperstimulaatio-oireyhtymässä munasarjat kasvavat voimakkaasti, mikä voi aiheuttaa kovaa kipua, vatsan turvotusta ja oksentelua. Myös syvään hengittäminen voi olla vaikeaa. Riskin pienentämiseksi hoitoa seurataan säännöllisten verikokeiden avulla. Hyperstimulaation oireista on aina otettava yhteys klinikalle hoidontarpeen arviointia varten, ja erittäin vaikeat oireet voivat vaatia jopa päivystyksellistä sairaanhoitoa. IVF-hoito voidaan yleensä toistaa, kun oireyhtymä on parantunut, mutta usein toipumisaikaa tarvitaan jonkin verran. Tällöin kaikki alkiot pakastetaan odottamaan seuraavaa yritystä.

Henkinen valmistautuminen IVF-hoitoon

Odotus on keskeinen osa IVF-hoitoa, ja jatkuva odottaminen ilman mitään takeita raskauden onnistumisesta on usein henkisesti raskasta. Jos hoidossa ollaan pariskuntana, on hyvä yrittää keskustella asioista mahdollisimman avoimesti koko ajan. Tilanne voi rasittaa parisuhdetta mutta toisaalta myös hitsata yhteen. Puolisoon tukeutumisen ja tämän kanssa puhumisen lisäksi ajatuksia haluaa ehkä purkaa myös jollekulle muulle. Useimmilla klinikoilla on tarjolla terapeutin ja/tai psykologin keskusteluapua. Hyvä vinkki on pyrkiä jatkamaan elämää entiseen malliin siinä määrin kuin mahdollista – pitää kiinni rutiineista ja tehdä asioita, joista nauttii.

Ennen koeputkihedelmöityshoitoa kannattaa myös keskustella siitä, kuinka monta kertaa yritetään. Päätöstä voi tietenkin harkita uudelleen, jos prosessin aikana ilmenee jotain uutta, mutta asiaa on joka tapauksessa hyvä miettiä etukäteen. Jos olette pariskunta, puhukaa asiasta keskenänne. Jos olet yksin, koeta tehdä oma päätöksesi. Muista myös, että lääkärin puoleen voi aina kääntyä, ja hän vastaa kysymyksiin niin selkeästi kuin suinkin osaa.

Faktantarkistus: Ria Malva, laillistettu kätilö