Adoptio – tietoa lapsen adoptoimisesta

Adoptio tarjoaa lasta kaipaaville aikuisille tilaisuuden tulla vanhemmiksi ja lapsille tilaisuuden kasvaa rakastettuina ja turvassa. Suurin osa adoptioista on niin kutsuttuja kansainvälisiä adoptioita, joissa lapsi syntyy ulkomailla. Lisää tästä prosessista jäljempänä, mutta tarkastellaan ensin harvinaisempia kotimaisia adoptioita.

Kotimaan adoptio

Kotimaisella adoptiolla tarkoitetaan Suomessa syntyneen lapsen adoptointia. Yleensä tämä koskee lähinnä lapsia, joihin hakijalla on aiempi suhde – esimerkiksi puolison lapsia tai perheeseen sijoitettuja lapsia. Puolison lasten adoptointia kutsutaan perheen sisäiseksi adoptioksi, eikä siihen tarvitse hakea adoptiolupaa adoptiolautakunnalta. Sama koskee tilanteita, joissa lapsi on ollut vakiintuneesti hakijan hoidettavana ja kasvatettavana. Adoptioprosessi alkaa aina ottamalla yhteyttä sosiaalitoimeen adoptioneuvontaa varten. Myös lasta on kuultava hänen ikätasonsa ja kykynsä mukaan. Adoptiolain mukaan 12 vuotta täyttänyttä lasta ei pääsääntöisesti voida adoptoida ilman hänen suostumustaan. Lisäksi Suomessa tapahtuvaan adoptioon vaaditaan pääsääntöisesti syntymävanhempien suostumus. Käräjäoikeus voi kuitenkin erittäin poikkeuksellisista syistä vahvistaa adoption ilman vanhemman suostumusta, jos se on vahvasti lapsen edun mukaista tai vanhempi ei pysty antamaan suostumustaan esimerkiksi sairauden tai vamman vuoksi.

Miten kansainvälinen adoptioprosessi käynnistyy?

Lapsen adoptoiminen ulkomailta on pitkällinen prosessi. Ensimmäiseksi on hakeuduttava adoptioneuvontaan sekä rekisteröidyttävä jonkin Suomen adoptiolautakunnalta toimiluvan saaneen adoptiopalvelunantajan asiakkaaksi. Palvelunantajan voi valita vapaasti huolimatta siitä, missä adoptioneuvonta on annettu.

Kannattaa alusta alkaen varautua siihen, että prosessi on pitkä ja vaatii kärsivällisyyttä. On mahdotonta sanoa, kuinka kauan kansainvälisessä adoptiossa kestää. Aika vaihtelee adoptiokohdemaan mukaan ja mitataan usein vuosissa. Prosessi voi olla nopeampi, jos on valmis adoptoimaan hieman vanhemman lapsen tai lapsen, jolla on erityistarpeita – esimerkiksi jokin synnynnäinen vamma, sairaus, toimintarajoite tai kehitysviive. Usein meillä Suomessa on paremmat edellytykset tarjota hoitoa ja tukea lapsille, jotka tarvitsevat sitä tietyssä elämänvaiheessa tai koko elämänsä ajan.

Paljonko adoptio maksaa?

Adoption kustannukset vaihtelevat kohdemaan mukaan. Maakohtaiset kustannukset ovat tyypillisesti noin 9 000–22 000 euroa ja palvelunantajan palvelumaksu hieman vajaat 6 000 euroa. Päälle tulevat vielä matkakustannukset ja muut mahdolliset maksut. Kansainvälisen adoption yhteydessä Kela maksaa adoptiotukea, jonka suuruus on 5 000–9 000 euroa maan mukaan.

Onnistuuko lapsen adoptointi yksin tai samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa?

Kyllä, adoptio on mahdollinen yksinasuville aikuisille ja samaa sukupuolta oleville pareille. Suomessa kaikki perheet ovat hakijoina samanarvoisia. On kuitenkin hyvä huomata, että adoptiokohdemaat voivat asettaa hakijoille omia ehtojaan. Esimerkiksi yksinasuvan naispuolisen hakijan adoptiohakemus hyväksytään usein helpommin kuin miespuolisen. Osassa maista hyväksytään samaa sukupuolta olevien hakijoiden adoptiohakemuksia, läheskään kaikissa ei.

Mikä on adoption ikäraja?

Moni miettii, onko adoptiolle olemassa jokin ikäraja. Suomessa alaikäraja on 25 ja yläikäraja 50 vuotta. Ikäeron lapsen ja hakijan välillä tulee olla vähintään 18 vuotta, ja se saa olla enintään 45 vuotta. Ikäeroa tarkastellaan Suomen lisäksi myös kohdemaassa.

Adoptioprosessi vaihe vaiheelta

Miten lapsen adoptioprosessi pannaan vireille? Aluksi on otettava yhteys sosiaalitoimeen adoptioneuvontaa varten ja rekisteröidyttävä toimiluvallisen adoptiopalvelunantajan asiakkaaksi. Kansainvälisen adoptioprosessin päävaiheet ovat seuraavat:

1. Adoptioneuvonta
2. Kohdemaan valinta
3. Adoptiohakemus
4. Lapsiesitys
5. Hakumatka
6. Seurantajakso kotona

1. Adoptioneuvonta ja adoptioluvan hakeminen

Ensimmäinen askel on ottaa yhteys oman hyvinvointialueen perheoikeudellisiin palveluihin tai Pelastakaa Lapset yhdistykseen adoptioneuvontaa varten. Adoptioneuvonta on pakollista. Sen tarkoituksena on antaa vanhemmille tietoa adoptiosta ja adoptiolasten tarpeista. Lisäksi sosiaalityöntekijä tekee niin kutsutun kotiselvityksen soveltuvuudesta vanhemmaksi – esimerkiksi rikosrekisterimerkintä voi estää adoption. Sosiaalityöntekijä haastattelee vanhempia esimerkiksi nykytilanteesta, perhetaustasta, terveydentilasta ja motiiveista adoptioon. Kotikäyntejä tehdään useita, ja myös hakijoiden perhettä ja ystäviä voidaan kuulla. Adoptioneuvonnan loppuvaiheessa rekisteröidytään adoptiopalvelunantajan asiakkaaksi ja haetaan kotiselvityksen pohjalta adoptiolupaa adoptiolautakunnalta. Selvitys lähetetään myöhemmin myös adoptiohakemuksen liitteenä lapsen kotimaahan.

2. Kohdemaan valinta

Tuleva adoptiovanhempi ei saa itse valita lastaan, vaan ainoastaan lapsen syntymämaan ja ikähaarukan. Kussakin maassa on oma adoptiolainsäädäntö ja omat vaatimukset hakijoille. Adoptiopalvelunantajien nettisivuilta löytyy tietoa, mistä maista lapsia on mahdollista adoptoida ja millaisia vaatimukset ovat eri maissa. Maakohtaiset lait ja säännöt vaikuttavat usein sekä kustannuksiin että odotusaikoihin. Siksi adoptioprosessin kestoa tai kustannuksia on vaikea arvioida etukäteen.

3. Adoptiohakemus

Kun adoptiolupa on saatu ja kohdemaa valittu, on lopultakin aika lähettää hakemus adoptiopalvelunantajan kautta. Kullakin maalla on omat hakuprosessinsa ja asiakirjavaatimuksensa, mutta palvelunantajat tuntevat ne hyvin. Hakemuksen hyväksymisaika vaihtelee maittain. Useimmiten prosessi kestää vuodesta kahteen, mutta se voi olla myös nopeampi tai hitaampi.

4. Lapsiesitys

Monien hakijoiden mielestä loputtomalta tuntuvan odotuksen jälkeen kohdemaan viranomaiset toimittavat tiedon hakijalle nimetystä lapsesta. Tiedon määrä voi vaihdella, mutta yleensä lapsen ikä, sukupuoli ja terveystiedot (sekä fyysisen että mielenterveyden tiedot) ovat aina saatavana. Usein mukana on myös ainakin jonkinlainen kuva lapsesta.

Adoptiopalvelunantaja neuvoo esityksen hyväksymisessä. Adoptio on pätevä, kun päätös on vahvistettu lapsen syntymämaassa ja joissakin tapauksissa vielä erikseen Suomessa. Adoptiolain mukaan vahvistettua adoptiota ei voi enää purkaa.

5. Hakumatka

Kun lapsiesitys on hyväksytty, adoptiopalvelunantaja ohjeistaa lapsen hakumatkalle lähtöön. Myös matkan kesto vaihtelee maakohtaisten vaatimusten mukaan muutamasta päivästä useampaan viikkoon. Adoptiopalvelunantajan paikalliset kontaktit auttavat vanhempia kohdemaassa. Matka ja majoitus on kuitenkin varattava ja maksettava itse. Ennen matkalle lähtöä on myös lähetettävä Kelaan tarvittavat asiakirjat vanhempainrahan ja -vapaan hakemista varten.

6. Seurantajakso kotona

Lapsen saavuttua Suomeen sosiaalitekijä tekee seurantakäyntejä perheen luo. Lisäksi on otettava yhteys lastenneuvolaan terveystarkastuksia, rokotuksia ja tuoreiden vanhempien neuvontaa varten. Tässä kohtaa voi myös hakea Kelan adoptiotukea.

Vanhemmaksi tulo adoption kautta

Lapsen adoptoiminen on pitkä ja usein emotionaalisesti raskas prosessi. Adoptiopäätös voi syntyä hedelmöityshoitojen jälkeen, jolloin taustalla on tunteiden vuoristorata. On hyvä varautua siihen, että kokemus on mullistava – kuten lapsen odotus aina.

Vanhemmuuteen sopeutuminen kauan kaivatun lapsen saavuttua on aivan yhtä suuri prosessi kuin biologisen lapsen kohdalla. Alku voi olla rankka, ja lapsen ikä voi tuoda erilaisia haasteita. Lapsi voi olla ahdistunut, vihainen ja levoton, ja hän tarvitsee todella paljon turvaa ja rakkautta. Anna asioiden ottaa oma aikansa. Älä unohda myöskään pitää huolta itsestäsi, sillä vanhemmuus on melkoinen elämänmuutos. Muista, että apua ja tukea on saatavana neuvolan, sosiaalitoimen, adoptiopalvelunantajan sekä adoptiovanhempien tukiverkostojen kautta.