Hyvänä tukihenkilönä synnytyksessä

Synnytykset ovat vaikeasti ennakoitavia. Ainoa asia, joka niissä tapahtuu varmasti, on se, että pieni lapsi syntyy – ja että se aiheuttaa kipua synnyttävälle äidille. Synnytystä ei voi suunnitella tarkkaan, mutta silti – tai ehkä juuri siksi – kumppanin tai tukihenkilön on hyvä valmistautua tapahtumaan selvittämällä etukäteen, mitä hän voi tehdä, jotta synnytyksestä tulisi mahdollisimman positiivinen kokemus.

Sitoutuminen ja valmistautuminen

Se, että kumppani osallistuu raskausaikaan ja näkee raskauden yhteisenä matkana, tekee hänestä usein paremman tukihenkilön myös itse synnytyksessä. Läsnäolo ja vastuun jakaminen on osa lasten hankkimista. On olemassa monia hyviä keinoja valmistautua synnytykseen. Synnytysvalmennuskurssi voi olla hyödyllinen. Lue myös tietoa siitä, kuinka voit yrittää oppia hallitsemaan kipua. On totta, että aktiivinen tukihenkilö synnytyksessä voi lievittää synnytyskipua. Synnytykseen valmistavilta kursseilta saa paljon tietoa esimerkiksi hengitystekniikoista ja hieronnasta. Niitä voi myös harjoitella yhdessä kotona. Lisäksi on hyvä tietää synnytyksen vaiheista ja erilaisista kivunlievityskeinoista. Sinulta ei tietenkään odoteta lääketieteellistä osaamista, mutta valmistautuminen auttaa terminologian ymmärtämisessä: on hyvä tietää, että limatulppa ei viittaa henkilöön, ja mitä tarkoittaa olla viisi senttimetriä auki. Jos kumppanisi haluaa kirjoittaa synnytystoivelistan, tehkää se mieluiten yhdessä. Siten tiedät, millaisia ajatuksia hänellä on kivunlievityksestä ja mahdollisista muista itselleen erityisen tärkeistä asioista.

Jos käy niin, että tulet synnytykseen vasta aika myöhään ja synnytys on jo lähellä, saatat alkaa hätäillä sitä, ettet ole ollut erityisen hyvin mukana. Silloin parasta on pysyä rauhallisena. Myöhään on paljon parempi kuin ei milloinkaan. Synnytyksen tukihenkilön rauhallinen ja vakaa läsnäolo on synnyttäjälle tärkeää ja antaa turvaa. Jatka siis artikkelin lukemista, niin saat vinkkejä, kuinka omaan rooliin tukihenkilönä synnytyksessä voi suhtautua.

Pidä huolta käytännön asioista synnytysaikana

Pakkaa valmiiksi synnytysosastolle mukaan tuleva laukku, pidä synnytysosaston numero saatavilla ja selvitä, miten pääsette paikan päälle parhaiten – sellaisia asioita on hyvä miettiä ennen suurta päivää. Siten vältätte ilmeisimmät ongelmat, kuten ajamisen hermostuneena väärään suuntaan tai parkkipaikan pitkällisen etsimisen. Samalla on mukavaa keskittyä konkreettisiin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Erityisessä tilanteessa kaikki muu voi nimittäin tuntua olevan täysin oman päätösvallan ulottumattomissa.

Aktiivisena tukihenkilönä synnytyksessä

Synnytys voi olla ohi muutamassa tunnissa, tai se voi kestää yli vuorokauden. Useimmiten se kestää jotain siltä väliltä. Synnytyksen pituutta on täysin mahdotonta tietää (paitsi tietenkin silloin, jos synnytys tapahtuu suunnitellulla keisarileikkauksella). Alateitse synnyttäessä on siis hyväksyttävä se, ettei kestoa tiedetä tarkkaan. Voit vain seurata prosessia, millainen siitä tuleekaan, ja varautua siihen, ettet välttämättä saa nukuttua kovin monta tuntia. Sinunkin on synnytyksen tukihenkilönä tärkeää jaksaa olla mukana, joten muista syödä ja juoda säännöllisesti. Vältä kuitenkin voimakkaan tuoksuisia ruokia, sillä ne voivat aiheuttaa synnyttäjälle pahoinvointia. Kätilö vastaa kokonaan siitä, että vauva syntyy turvallisella tavalla. Sinua tarvitaan siihen, että kumppanillasi olisi rauhallinen olo ja hyvä itseluottamus, ja tietenkin siihen, että voitte kokea yhdessä vauvan syntymän. Kumppani tai mukanaolija saa usein auttaa ilokaasun kanssa. Se tarkoittaa, että saat auttaa synnyttäjää hengittämään sitä oikeaan aikaan ja oikealla tavalla, jotta hän saa parhaan mahdollisen kivunlievityksen. Sitä sinun ei tarvitse tietenkään osata etukäteen, vaan hoitohenkilökunta opastaa sinua tehtävään. Sinä myös tunnet kumppanisi kaikkein parhaiten. Tiedät, mistä olette puhuneet ennen synnytystä, joten voit puhua hänen puolestaan, jos hän ei itse jaksa. Älä kuitenkaan ylläty, jos toiveet muuttuvat synnytyksen aikana. Se riippuu täysin siitä, kuinka hän kokee tilanteen. Se, mitä hän sanoo itse synnytystilanteessa, on voimassa. Tärkein tehtäväsi on olla empaattinen tukihenkilö synnytyksessä, lohtu ja turva.
Kumppanillasi on tarve tuntea, että olet läsnä koko ajan, sekä fyysisesti että henkisesti – vaikka ehkä saatkin kuulla, ettei hän enää halua nähdä sinua tai että kaikki on sinun syytäsi. Synnyttäessä ei ole aikaa keskittyä olemaan ystävällinen, rakastava ja myötätuntoinen. Kipu voi päinvastoin tehdä synnyttäjän aggressiiviseksi. Lapsen synnyttäminen on valtava rasitus keholle. Hän saattaa haluta luovuttaa kesken kaiken ja lähteä kotiin pahimmalla hetkellä. Silloin voi olla hyvä muistuttaa, että saatte pian nähdä pienen lapsenne ja pidellä häntä, ja että jokainen kipu vie teitä lähemmäs tuota määränpäätä. Voit myös valita muutamia positiivisia lauseita, joita toistat rauhallisesti ja vakaasti synnytyksen aikana. Muista, että saat itsekin koska tahansa esittää kätilöille tai muulle hoitohenkilökunnalle kysymyksiä, jos koet olevasi hieman hukassa etkä tiedä, mitä tehdä. Teettehän yhteistyötä tukeaksenne synnytystä parhaalla tavalla.

Valmistaudu synnytyksen jälkeiseen aikaan

Kun vauva on syntynyt, alkaa jännittävä aika uuden pienen perheenjäsenen kanssa. Yksi tai useampi ensimmäinen vuorokausi vietetään usein sairaalassa, sillä vauvalle tehdään joitakin tarkastuksia. Kotiinpaluun ja asettumisen jälkeen alkuaika kotona on monesti oikeaa tunteiden vuoristorataa. On tavallista olla hieman allapäin synnytyksen jälkeen. Niin kutsuttu baby blues on monien vastasynnyttäneiden äitien ongelma, mutta myös isät ja äidit, jotka eivät ole kantaneet lasta vatsassaan, voivat kärsiä siitä. Pitkästä raskaudesta ja vaativasta synnytyksestä toipuminen kestää myös jonkin aikaa. Toipumisen tarkkaa kestoa on vaikea sanoa, sillä se vaihtelee, mutta yleensä puhutaan kuukausista.
Tuoreena vanhempana on tavallista tuntea itsensä sekä ulkopuoliseksi että epävarmaksi. Äkkiä sitä vain seisoo kotona pieni vauva sylissä, ja mielessä tuhat kysymystä. Uusi luku elämässä on alkanut. Ei ole ihme, jos siihen – ja pikkulapsen vanhemman identiteettiin – sopeutuminen vie hieman aikaa. Olkaa kilttejä toisillenne, ja muistakaa, että kaikki vanhemmat ovat olleet vasta-alkajia saadessaan ensimmäisen lapsensa!

Faktantarkistus: legitimoitu psykologi Tova Winbladh