Kun vauva on perätilassa
Perätilasta puhutaan, kun vauva asettuu synnytyksen lähestyessä takapuoli alaspäin. Näin käy vain noin kolmessa prosentissa tapauksista, ja usein perätilassa oleva lapsi yritetäänkin kääntää päätilaan eli pää alaspäin.
Oikean suunnan löytäminen ei aina ole helppoa. Yleensä vauva asettuu pää alaspäin raskauden lähestyessä loppuaan, mutta aina näin ei käy. Vanhempia tämä voi tietysti huolettaa, mutta olipa vauva perätilassa tai päätilassa, hänellä on kaikki hyvin. Perätila ei myöskään aina tarkoita sektiota, mikäli odottaja ei sitä halua. Useimmiten ehdotetaan ulkokäännöksen yrittämistä.
Miksi vauva on perätilassa?
Syytä, miksi jotkut lapset eivät asetu päätilaan synnytyksen lähestyessä ei tiedetä. Asiaan ei myöskään voi itse vaikuttaa. Useimmat vauvat kääntyvät kolmannen kolmanneksen alussa. Poikkeuksia kuitenkin on. Neuvolassa seurataan vauvan asentoa ja ehdotetaan tarvittaessa, että lääkäri yrittää kääntää hänet ympäri. Joskus lapsi voi myös olla poikkitilassa, eli hän asettuukin kohdussa poikittain. (Poikkitilassa oleva vauva yritetään aina kääntää, sillä tällöin alatiesynnytys ei ole mahdollinen.)
Lääkäri voi yrittää kääntää perätilavauvan
Perätilassa oleva vauva pyritään kääntämään ennen synnytystä. Syynä on, että alatiesynnytys on helpompi, kun pää tulee ulos ensimmäisenä ja vartalo liukuu sen perässä. Ulkokäännöksen tekee lääkäri synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalla. Sitä yritetään 36.–38. raskausviikolla. Mitä aiemmin kääntämistä yritetään, sitä helpommin se yleensä onnistuu, sillä lapsi on pienempi ja hänellä on enemmän tilaa kääntyä. Toisaalta hänellä on myös enemmän aikaa kääntyä takaisin perätilaan, jos hän viihtyy paremmin pää ylöspäin.
Ulkokäännöksen onnistuminen ei ole varmaa – noin puolet ensimmäisistä yrityksistä epäonnistuu. Uudelleensynnyttäjällä onnistumisen todennäköisyys on hieman ensisynnyttäjää parempi. Lisäksi on hyvä tietää, että aina lääkäri ei suosittele ulkokäännöksen yrittämistä lainkaan.
Perätilasynnytys vai sektio?
Joskus vauva ei millään tahdo vaihtaa asentoa vaan pysyy itsepintaisesti perätilassa. Tällöin vaihtoehtoina ovat alatiesynnytys perätilassa ja sektio. Lääkäri arvioi tilanteen yksilöllisesti, antaa tietoa ja suosittelee jompaakumpaa synnytystapaa. Suuri päätös voi tuntua raskaalta ja aiheuttaa huolta. Molemmat synnytystavat ovat kuitenkin turvallisia, ellei alatiesynnytystä haittaavia komplikaatioita ole.
Ehdottomasti suurin osa päätyy sektioon, mutta osa valitsee perätilasynnytyksen. Tällöin pakarat tai jalkaterät ovat tarjoutuvina eli syntyvät ensimmäisinä.Lähellä synnytystä puhutaan tarjonnasta, ja erilaisia perätarjontoja on kolme:
- täydellinen pakaratarjonta – pakarat tarjoutuvina, jalat koukussa tai kasvoja kohti ojentuneina
- jalka-pakaratarjonta – jalat ristikkäin
- jalkatarjonta – toinen tai jompikumpi jalkaterä tarjoutuvana.
On hyvä muistuttaa itselle, että vauva syntyy yleensä täysin turvallisesti tavalla tai toisella, vaikka hän olisi poikki- tai perätilassa. Oman vauvan asettuminen mihin tahansa muuhun asentoon kuin pää alaspäin voi luonnollisesti huolettaa, ja myös ulkokäännös tai mahdolliset komplikaatiot voivat painaa mieltä. Perätila on kuitenkin vain yksi variaatio normaalista, ja synnyttäjän keho osaa synnyttää vauvan myös niin päin. Asian ottaminen puheeksi neuvolassa voi auttaa, sillä terveydenhoitaja osaa kyllä vastata kysymyksiin. Jos synnytyksen kulku mietityttää, kannattaa yrittää suhtautua niin, ettei synnytystavalla oikeastaan ole kovin paljon väliä. Vauvan saapuminen turvallisesti maailmaan on kaikkein tärkeintä, ja synnytysosaston ammattilaiset tekevät kaikkensa varmistaakseen sen.
Faktantarkistus: Silja Seppänen, laillistettu kätilö
