Kielellinen kehitys – opeta lapsi puhumaan leikin avulla

Vaikka lapsen ensimmäinen sana voi tulla jo aiemmin, hän oppii yleensä muodostamaan parin sanan lauseita ja osallistumaan yksinkertaisiin keskusteluihin vasta pari–kolmevuotiaana. Noin kolmen vuoden ikään mennessä moni lapsi osaa jo muodostaa pidempiä lauseita, joissa voi olla kuusikin sanaa. Lisäksi kaikki lapset ovat tietysti erilaisia, ja on hyvin yksilöllistä, miten he innostuvat kehittämään kieltään. Jotkut eivät puhu kolmivuotiaina vielä lainkaan, mutta kun he yhtäkkiä avaavat suunsa, puhe on valmista ensimmäisestä lauseesta lähtien. Jotkut taas pulisevat minkä ehtivät niin, että läheiset kenties ymmärtävät heitä, mutta hieman vieraammat ihmiset eivät saa puhetulvasta mitään selvää.

Koska kieli on niin merkittävä osa inhimillistä vuorovaikutusta, vanhempi ehkä haluaa erikseen tukea sen kehitystä ja miettii, milloin lapsi oppii puhumaan. Voi olla mukava tietää, että yleensä riittää, kun lapselle juttelee arjessa niitä näitä – kuten useimmat vanhemmat tekevät aivan itsestään. Ihmiset on tehty kommunikoimaan, ja mitä enemmän lapsen ympäristössä on kielellisiä virikkeitä, sitä enemmän hän omaksuu ja oppii. Kaikki ovat kuitenkin erilaisia, ja kielessä on suuria yksilöllisiä eroja. Osa meistä on hyvin puheliaita, osa hyvin harvasanaisia. Synnynnäinen luonne ja puhujanlahjat vaikuttavat myös kielen kehitykseen niin lapsena kuin aikuisenakin.

Miten edistää puhumaan oppimista arjessa?

Jos olet itse puhelias ja haluat edistää lapsen puheen oppimista ja kielen kehitystä, voit lisätä virikkeitä arkeen leikin kautta. Tässä vinkkejä:

• Päivä elämästänne
  Kerro lapselle nukkumaan mennessä kaikesta, mitä päivän aikana on tapahtunut tai mitä olette yhdessä touhunneet. Tämä kehittää lapsen kykyä yhdistää asiat oikeaan järjestykseen, kertoa tapahtumista ja muistaa niitä.
  
  
• Mikä, kuka ja miten?
  Voitte esittää toisillenne kysymyksiä vuorotellen. Koettakaa keksiä avoimia kysymyksiä, joihin on vastattava muutakin kuin kyllä tai ei. Kuunnelkaa toisianne. Tämä on myös kullanarvoinen tilaisuus kuulla, mitä lapsesi miettii.
  
  
• Mikä ei kuulu joukkoon?
  Tätä voi leikkiä monella tapaa. Voit keskittyä riimittelyyn ja antaa lapselle kolme–neljä sanaa, joista yksi ei rimmaa muiden kanssa: esimerkiksi katti, tatti ja tikku. Kysy sitten lapselta, mikä sanoista loppuu eri tavalla tai kuulostaa erilaiselta kuin muut. Toisaalta voit myös leikitellä synonyymeillä ja vastakohdilla, kuten iloinen, onnellinen ja vihainen. Mikä sanoista ei kuulu joukkoon? Tämä on hyvä tapa kehittää lapsen sanavarastoa ja selittää hänelle uusia tai harvoin käytettyjä sanoja.
  
  
• Laulakaa ja leikkikää yhdessä
  Monista lapsista on hauskaa kokeilla eroja: huutaa ja kuiskata, puhua nopeasti ja hitaasti. Laulut, riimit ja lorut ovat kehittäviä ja hurjan hauskoja. 
  
  
• Kertokaa yhdessä tarina
  Aloita kertomaan lapselle tarinaa ja kysy häneltä, miten se jatkuu. Jatkakaa kertomusta yhdessä lapsen mielikuvituksen mukaan. Esimerkiksi näin: ”Mihin he sitten menivät? Ahaa, he menivät kouluun. Opettaja tuli sisälle ja hänellä oli jotakin kädessä, mitähän se oli?” Ja niin edelleen. Vain mielikuvitus on rajana, joten mitä tahansa voi tapahtua.
  
  
• Lue lapsellesi
  Lue lapselle kirja. Keskustelkaa tarinan jälkeen, mitä siinä tapahtui, ja keksikää yhdessä jatkoa. Monet lapset kyselevät ja juttelevat mielellään näkemästään ja kuulemastaan. Tästä voi tulla ihana hetki ja tilaisuus kuulla lapsen ajatuksia.

Myöhään puhumaan oppiminen

Kuten todettu, pikkulasten puheen ja kielen kehityksessä on suuria eroja. Jotkut lapset alkavat yhdistellä sanoja lauseiksi 18 kuukauden iässä, joidenkin sanavarasto on silloin vielä hyvin suppea. Osa kolmivuotiaista puhua papattaa jatkuvalla syötöllä ja alkaa jo käyttää monimutkaisia ajan ilmauksia ja sanoja, kun taas osalle lauseiden muodostaminen tuottaa vielä vaikeuksia. Koska yksilölliset erot ovat niin suuria, voi olla vaikea tietää, onko pikkulapsella puheen tai kielen vaikeuksia, joihin hän tarvitsee apua, vai oppiiko hän vain puhumaan ikätovereita myöhemmin. Jos sinua vanhempana huolettaa, koska lapsesi ei puhu tai hänellä vaikuttaa olevan kielen kehityksen haasteita, voit aina kääntyä neuvolan puoleen. Voit myös kysyä, mitä mieltä päiväkodin henkilökunta on.

Lapsen änkytys

Pikkulapsilla on kausia, jolloin he änkyttävät. Tämä on täysin normaalia eikä yleensä aiheuta ongelmia myöhemmin. Ei ole mitenkään tavatonta, että lapsi takeltelee sanoissa muutaman viikon tai päivän ajan, tai että tietyt sanat ovat hänelle hankalia. Paras tapa tukea änkyttävää lasta on olla painostamatta häntä ja kuunnella kärsivällisesti. Osalla (noin 5–7 prosentilla) lapsista änkytys jatkuu vielä varhaiskasvatuksessa.

Puheen ja kielen vaikeuksiin puuttuminen

Jos lapsella todetaan olevan merkittäviä haasteita puheen kehityksessä, niihin on saatavana apua. Terveydenhuollon kautta on mahdollista päästä puheterapiaan ja päiväkodin kautta varhaiskasvatuksen erityisopettajan pakeille. Joissakin tapauksissa voi olla tärkeää, että haasteet havaitaan varhain. Älä siis epäröi ottaa yhteyttä neuvolaan, jos asia huolettaa sinua tai vaikeudet puheen oppimisessa häiritsevät lasta itseään.

Todettua puheen tai kielen vaikeutta kutsutaan kielihäiriöksi, ja niitä on monenlaisia. Vaikeuksia voi aiheuttaa kielen muoto, sisältö tai käyttö. Osa lasten kielihäiriöistä ratkeaa ajan myötä, osa säilyy eri muodoissa kouluikään saakka. Joskus kielihäiriö voi olla yhteydessä muihin kehityksellisiin haasteisiin, kuten motorisiin ongelmiin tai neuropsykiatrisiin häiriöihin. Aina näin ei kuitenkaan ole, vaan pelkkä kielen tai puheen kehitys voi tuottaa hankaluuksia.

Vanhemman rooli

Jos lapsella on vaikeuksia oppia puhumaan tai hänellä todetaan kielihäiriö, vanhempi stressaantuu helposti ja tahtoisi auttaa kaikin tavoin. Tällöin kannattaa pitää mielessä, että sinä olet vanhempi, et lapsesi puheterapeutti. Varo keskittymästä pelkkään puheeseen, kun seurustelet lapsesi kanssa! Totta kai on tärkeää, että lapsi saa oikeanlaista tukea ja virikkeitä arjessa, mutta paras tapa tarjota niitä on normaali vuorovaikutus ja keskustelu lapsen kanssa. Ei ole kenenkään kannalta mukavaa, jos arjesta tulee jatkuvaa suorittamista, jossa lasta painostetaan harjoittelemaan ja kehittymään. Yritä sen sijaan nauttia lapsesi kanssa olemisesta ja keskity hänen vahvuuksiinsa. Myös lapsilla, jotka eivät kehity aivan samaa tahtia ikätovereidensa kanssa, on oikeus tuntea olevansa vanhempiensa mielestä maailman parhaita.

Faktantarkistus: Tova Winbladh, laillistettu psykologi